Ryhmätyö, työryhmä, tiimi vai oppimispiiri?
08.05.2009 | AMK
Iisalmen ylemmässä agrologikoulutuksessa käytettiin viime vuonna todellisia maatiloja oppimisen kohteina. Tuotantoaan laajentavista yrityksistä etsittiin sopivat yhteistyöyritykset. Opiskelijat tekivät neljän hengen tiimeinä ensin tuotantoa koskevan suunnittelun – maidon, lihan tms. päätuotteen mukaisesti tilan peltojen, rehujen, eläinten, rakennusten, koneiden ja ehkä tärkeimpänä työvoimatarpeen kehityskaaret. Tulokset käsiteltiin yrittäjien kanssa yksityisesti ja opintojakson lopussa yleisellä tasolla myös yhteisesti.
Sama toistettiin yrityksen taloutta syventävällä opintojaksolla: investointivaiheesta vakiintuneeseen tuotantoon ulottuva kuolemanlaakso vaatii omanlaisensa talousajattelun. Opiskelijat aloittivat yksin tehdyillä luonnoksilla, jotka sitten yhdistettiin kahdeksi vaihtoehdoksi. Neljän opiskelijan tiimi tuotti siis kaksi ehdotusta viljelijäpariskunnan työn tueksi.
Tätä opiskelutapa voi tukea Virtukampus-hankkeen kautta. Mutta mikä olisi sopiva ja kuvaava nimi työskentelylle? Onko tämä ongelmalähtöistä oppimista? Tiimien käytössä on videokokous ja oppimisympäristö – mikä uusi sosiaalinen media täydentäisi hyödyllisellä tavalla tällaista opiskelua?
Tutustu
Timo T. Zepp
10. Tou, 2009
Kuulostaa mielenkiintoiselta – olen joskus kuullut ongelmalähtöisestä oppimisesta ja saman tien saanut kuulla hankaluuksista sen toteutuksessa. Kuinka ollakaan, moni kasvatustieteen klassikkokirjailija saattaa kelvata teille rohkaisuksi ja kannustukseksi!
John Deweyhän neuvoi poistumaan vastauksia antavasta opetuksesta ja siirtymään kysymyksistä oppimiseen… “Kunkin oppitunnin pitää tuoda selvyyttä niihin kysymyksiin, joita oppijat todellisuudessa itseltään kysyvät”.
Jos agrologien master-tasolla saadaan aikaan tietojen ja tulkintojen uudenlaista järjestelyä, liikutaankin jo Jean Piaget’n ennakoimalla työmaalla sisäistettyjen asiajärjestysten uudelleenrakentamisessa.
L. S. Vygotsky puolestaan harmitteli sitä, että toistellessaan rutiininomaisia työtehtäviä ihminen pysyy jatkuvasti oman potentiaalinsa alarajalla. Uutta osaamista alkaa kertyä vasta lähikehitysvyöhykkeen ylärajalla. Oppimistilanteiden on hyvä ennakoida tulevia epämukavia ongelmia. Näin on mahdollista hilata asiantuntijan koko toimintaskaalaa pikkuhiljaa ylöspäin?
Ketäs vielä..? Taidan jättää vain pointterin seuraaville kävijöille… Käsittelikö Clémentin Freinet pelkästään kouluikäisten oppimista vai löytyisikö häneltä tähän jotain? Kuka ihme oli Paolo Freire? Mitä olivat Henry Girouxin keskeiset teesit ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja sosiaalisen median yhteydessä tulkittuina? Jos joku tietää, niin voisiko ystävällisesti valaista.
Risto Kauppinen
18. Tou, 2009
Globaalit markkinat ja kyky toimia kilpailukykyisesti ohjaavat maatalousyritysten ja maatilojen tuotannonsuunnittelua Suomessa. Tämä edellyttää kansainvälisen tieto-taidon ja yrityskoon mukaisen teknikan siirtoa. Vierailu ulkomaisilla messuilla ja yrityskäynnit ovat tehokas keino hakea uusia tekniikoita ja toimintatapoja. Englanninkielen taito ja rohkeus kysyä ne tarpeelliset kysymykset on välttämätön.
Englannin kielen opetus voisi tapahtua osin niin, että luodaan opetustapahtuma, jossa “messujen ympäristö” ja tunnelma (esim. paikallinen musiikki) luodaan luokkaympäristöön. Valkokankaalle koneiden ja laitteiden kuvía, joista pitää pystyä kysymään oleelliset kysymykset ja lyhyesti kommentoimaan esittelijän vastauksia. Teknologiaa ymmärtävä opiskelija tai alan opettaja toimii laitteen/yrityksen esittelijänä ja opiskelijaryhmä messuvieraana/asiakkaana kiertää 2 – 3 kohteessa, joissa aina uusi kone, laite tai muu tilanne.